Syksyisenä torstaina (eilen) tein tähänastisen elämäni vaikeimman ja raskaimman päätöksen: Fabin oli aika siirtyä koirientaivaaseen, enkeliksi...

Lepää rauhassa, ilman kipua ja tuskaa. Olet vapaa juoksemaan, voit haistella kastetta maan. Juosta tuulen lennättämät lehdet kiinni ja ajaa kaikki kylän kissat puuhun, eivät ne tiedä ettet pahaa tekisi.. Katsothan joskus minun suuntaani, kuuntele kun kutsun sinua. Kutsuni ei ole käsky tulla luokse. Se on käsky olla vapaa, lailla tuulen. Suljin sinut sydämeeni... 

Miliisin Fa.Bled "Fabi"  22.08.01-04.09.09 

*Et ole poissa, olet vapaa ja ikuisesti sydämessäni*  emäntäsi

ja tällähän tarkoitan sitä, että lauantaina Ceylan (Milarzin C´Mon Ceylan) luopuu yhdestä lapsestaan, sekä sunnuntaina toisesta. Kingin (Miliisin King-Of-Indigo) siskon Kissin (M. Kiss-Of-Indigo) tyttö Geriland Chandrani Of-Kiss "Cena" asustelee meillä.. mistä ja miten lie tullut, hämärää... Kiitos Airi luottamuksesta... 

Huitaisin ajella lauantaina Kuopion puolelle, kyydissä matkasi Tarja ja Calle. Matka meni reippaasti, kuten viimeaikoina useasti... Illan hämyssä kävin tekemässä "tupatarkastuksen" Kehvolla Häyrysten perheessä.. hyvältä siellä näytti.. Rauhallisin mielin voin yhden toitsupojista sinne luovuttaa. Lauantaina nähdään Jukka, Virpi, Roosa ja Aku.

Tässä istun hetkeksi... odotan autoa koeajolle... saa nähdä onko volvo alla kun suuntaan kotpuoleen illan hämärtyessä...

*ihan sitikalla ajelin takasinki* ja nopiaan...

muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen.

Osa perheestäni vaihtoi maisemaa toukokuun lopulla.

Toivo-eno siunattiin ja laskettiin haudanlepoon kesäkuussa.

Heinäkuu meni omaa elämää arpoessa. Pohtiessa, mitä, miksi, miten ja milloin? Ollakko vai eikö olla?

Elokuun alusta olemme poikien ja koirien kanssa pitäneet "majaa" satakunnassa.

Ceylanin pennut ovat isoja, ne muuttivat mukanamme ja nyt siirtyvät omiin koteihinsa. Kuvia lapsista on gallerian puolella E-pennut kansiossa.

Tätä nykyä reissaan Harjavalta-Kuopio-Harjavalta-Kuopio-Harjavalta akselilla aikalailla viikoittain. Mukavaa työskennellä kahdessa aivan erityyppisessä "paikassa"...

Se jokin jäi...

Suru-uutiset tavoittivat perheemme , enoni Toivo nukkui pois tänään alkuillasta. Kyynelsilmin toivotan hyvää ja rauhallista matkaa, sydämeeni paljon sattuu, mutta silti olen iloinen, kärsimykset ovat nyt loppu. Yhteiset muistot tulvivat mieleeni ja sydänpielessä puristaa tunne, että jotain jäi sanomatta... Uskon Topin tietäneen olleen myös minulle todella tärkeä ja rakas.. iso osa nuoruuteni elämää..

Eilen tuli yhdeksän vuotta mummin kuolemasta ja äitini viettää taas syntymäpäiviä (28.5.09) suruisinmielin.. Elämä koettelee, milloin mitenkin, mikä ei tapa vahvistaa, sanotaan.  Tämän illan pohdin elämän tarkoitusta

-Nähdään-